Palasin kotiin aamun kouluun/eskariin vientireissulta.
Eteisessä törmään eilen kastuneisiin kenkiin ja kurasiin ulkohousuihin.
Kas noin, kuivumassa.
Keittiössä on astioita ja tyhjä maitopurkki pöydällä.
"Äkkiäkös mä nämä koneeseen heittelen, pääsen sitten kahvikupin kanssa sohvalle kutomaan.."
Niin, pääsinkö?
En edes käsitä kuinka tää sohva voidaan istua tämän näköiseksi!!
Oletin olleeni fiksu hankkiessani tän päällisen tumman ruskeaan sohvaan..
Päällinen ei kuitenkaan koskaan ole paikoillaan, ja nuo tyynyt!!!
Voisko ne edes JOSKUS olla vaan tuossa nätisti paikoillaan...
Mamit, tunnetteko tekin tän tuskan?
Ja tottakai koska tää on vaalea, se on aina myös likainen, kuinkas muutenkaan.
Likainen vaikkei meidän olohuoneessa sallita syöntiä,
ja viikonloppuisinkin herkutellaan vain pöydän ympärillä, ei siis lähelläkään sohvaa.
Toki kangaskin kulahtaa jatkuvasta riekkaamisesta,
mutta onneksi pesukone taas antaa ryhtiä...
Täähän toki kertoo vain elämästä.
Mulla on ihana (iso)perhe <3
Kuulostaa niin tutulta! Mä niin muistan sen ajan, kun peitin sitä kylmää (ja rikkinäistä) nahkasohvaa peitoilla... Vaan edelleen vaikka kuinka niitä vilttejä taittelee sinne käsinojille ja tyynyjä kauniisiin asetelmiin, niin aina ne on myttyrällä ja kasoina pitkin lattiaa! Mutta elämäähän se vain on, niin se pitäis ottaa. <3
VastaaPoistaOn ikävä sua rakas! <3
-Heini-
Älä huoli, pari koitaa vielä lisäksi niin sohva on sanoinkuvaamaton... ;o)
VastaaPoista