Can You feel my pain?

Palasin kotiin aamun kouluun/eskariin vientireissulta. 

Eteisessä törmään eilen kastuneisiin kenkiin ja kurasiin ulkohousuihin.

 Kas noin, kuivumassa.

 Keittiössä on astioita ja tyhjä maitopurkki pöydällä. 

"Äkkiäkös mä nämä koneeseen heittelen, pääsen sitten kahvikupin kanssa sohvalle kutomaan.."

 

Niin, pääsinkö?

En edes käsitä kuinka tää sohva voidaan istua tämän näköiseksi!!

Oletin olleeni fiksu hankkiessani tän päällisen tumman ruskeaan sohvaan..

Päällinen ei kuitenkaan koskaan ole paikoillaan, ja nuo tyynyt!!!

Voisko ne edes JOSKUS olla vaan tuossa nätisti paikoillaan...

Mamit, tunnetteko tekin tän tuskan?

Ja tottakai koska tää on vaalea, se on aina myös likainen, kuinkas muutenkaan. 

Likainen vaikkei meidän olohuoneessa sallita syöntiä, 

ja viikonloppuisinkin herkutellaan vain pöydän ympärillä, ei siis lähelläkään sohvaa.

Toki kangaskin kulahtaa jatkuvasta riekkaamisesta, 

mutta onneksi pesukone taas antaa ryhtiä...

Täähän toki kertoo vain elämästä.

Mulla on ihana (iso)perhe <3

 

Takaisin koneelle

Sinne se kesä meni...

On aika taas tulla sisälle, sytyttää kynttilät ja nauttia syksystä :)

 

  

Sain viimein edes yhden kuvan meidän olohuoneesta, täältä mä soffalta bloggailen. 

Laittelen lisää kuvia uudesta kodista kunhan tässä paranen ja saan kämppää taas kuntoon :)

~A~

Vanhassa kodissa

Joskus olin ajatellut näyttää miltä meidän vanhassa kodissa näytti,

joten täältä nyt sitte kuvatuksia, ennenkuin saan tätä uutta ihanaa mökkiä kuntoon :)

 

 

 

Ennen en tykännyt mustasta lainkaan, ainakaan makuuhuoneessa.

Sitten siinä vain kävin niin....

 

 

 

Rappusia "koristi" ruman harmaansinertävä seinä, johon keräilin kivoja kortteja raameissa.

Tää oli tosi hieno näky ja lisääkin kaavailin, *wink wink*, jos kortteja lähettelette tänne päin ;)

 

 

 

Tää epämääräinen "taulukeräilymä" sai ideansa aikoinaan näistä mustavalkoisista korteista, joihin ihastuin Jyväskylän reissulla ties kuinka monta vuotta sitten,

 ja jollain tapaa ne kaikki kertoo meidän poppoosta..

 

..on ballerinaa...

 

 

...pieniä ihmetteleviä likkoja...

 

...keinuvan äidin pyllyjä, ja lisäksi kymmenkunta korttia tanssijoita, futisjengiä, hoitsuja, kenkäfriikejä mammoja jne jne :)

 

 

Mä aloitin viikkoni pitkällä työpäivällä raskaan vklopun jälkeen.

Jumppakausi on viimein ohi, näytös "kärsittiin" eilen, siihen se äitienpäivä menikin.

Vaan kyyneleet silmissä, itku kurkussa, katsoin oman pienen voimistelijani menoa matolla, v

oiko parempaa äitienpäivälahjaa ollakaan, kuin liikunnasta nauttiva oma prinsessa!!

 

 

Enkä seuraavassa postauksessa saatte jo jotain nykyään "paikkansa pitävää",

Mugavaa viikkoa!



Helouuu, viiimeinkin Kevät!

(kuva ihan suoraa kuuklesta)


Guess what? Muutin taas!

Kyllä, todellakin.

Tällä kertaa mukana ei ollut suhdekiemuroita, elämän suuria muutoksia tai kaupungin vaihtoa.

Ihan vaan houkutti muuttaa rempattuun ok-taloon, vähemmän houkutti kaupungin vuokrakämpän pintahome kylppärissä ja tupakantumpin jäljet keittiön tasoilla...

Kolme yötä uudessa kodissa, laatikoita, liikaa, tavarat hujanhajan,

 ja minä mamma kaipaan mun ompelukonetta enemmän ku koskaan ennen! 

Nyt niitä tilkkupeittoja, tilda prinsessoja, tyynyjä, tekstejä, verhoja ja ja ja...!!

Toivon että blogi elpyy taas ja saan lisättyä kuvia luomuksistani.

Btw, Onko kellään Tildan talvikirjaa? Oliks siel mitää kivaa?

Kirjastossa sitä ei koskaan oo, enkä pitkästi viittiny kirjakaupassakaan selailla... :)

Kassellaan mitä tulee...